Timo Uusimäki

Kempeleen Reserviupseerikerhon perustamisesta on kulunut 57 vuotta. Kempeleen Sampolassa perustettu kerho (perustettu 17.3.1957) on toiminut ja toimii Kempeleen, Oulunsalon ja Hailuodon reserviupseereiden yhdistävänä tekijänä. Kerhon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Martti Holma ja urheilu-upseeriksi Tuomo Holma. Kerhon perustamisen tärkein syy oli saada paikalliset innokkaat urheiluhenkiset reserviupseerit samaan kerhoon ja tekemään reserviläistyötä oman kunnan alueella. Puutarhaoppilaitos Pirilän johtaja Arvo Oikkosen työpanos kerhon alkuvaiheessa oli merkittävä, sillä hän antoi kokoustilat Pirilästä ja muutenkin edesauttoi toimintaa voimakkaasti. Naapurikunnan Oulunsalon reserviupseerit ottivat uuden kerhon vastaan innokkaasti, ja liittyivät mukaan pieneen mutta aktiiviseen kerhoon.

Kerhotoiminnan alkuvaihetta leimasi toiminnallisuus. Reserviupseeripiiri tuki kerhon toimintaa ja oli yhdistävänä tekijänä Pohjois-Pohjanmaan kerhoille. Piirisihteeri, majuri B. Jarnola ja kapteeni O. Kauniskangas antoivat kaiken osaamisensa käyttöön uuden kerhon perustamisvaiheessa ja myöhemminkin auttoivat kerhon hankkeita, vaikka alkuvaiheessa he toivoivat Kempeleläisten liittyvän Oulun kerhoon. Piirin toimintaan kuului kymmeniä erilaisia kilpailuja ja tapahtumia vuosittain. Lisäksi oli paikallisten kerhojen omia kilpailuja sekä yhteistyönä tehtyjä kilpailuja ja useimmiten Kempeleen Reserviupseerikerholla oli yhteistyökumppanina Oulun Reserviupseerikerho. Piirin erilaisiin hallinnollisiin tehtäviin Kempeleestä osallistuivat Martti Holma (kerhon kunniajäsen), Arvo Oikkonen ja Aarne Kontiokari.

Kerhon kilpailukalenterissa oli vuosittain noin kymmenen erilaista kilpailua tai tapahtumaa. Osallistujina oli paljon sodassa olleita veteraaneja ja tapahtumien henki oli aina hyvä. Tuomo Holma muistaa erityisesti Albin Pääskysen ja Tauno Särmön innokkaina kilpailujen järjestäjinä ja toiminnan miehinä. Kilpailutoiminnan lisäksi oli säännöllisiä kerhoiltoja Pirilässä ja jäsenten kotona. Usein tapahtumia varten hankittiin asiantuntijaesitelmöitsijä. Aktiivisia luennoitsijoita olivat everstiluutnantti Reino Palatsi ja Reserviupseeripiirin hankkima puolustusvoimien edustaja. Mieleenpainuvimpia olivat sotiemme veteraanien kertomukset ja muistelukset kerhoilloissa sota-ajalta.

Reserviupseeripiirin autopartiokilpailut

Tuomo ja Olavi Holma muistelevat Pohjois-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin järjestämiä autopartiokilpailuja haastaviksi ja varsinaiseksi taitolajiksi. Kilpailuja järjestettiin Vihannissa, Kiimingissä, Raahessa, Oulussa ja Kempeleessä. Kempeleestä kilpailuihin osallistui 2-4 autokuntaa, ja autokunta koostui “etupenkkiläisistä” kuljettajasta ja suunnistajasta sekä “takapenkkiläisistä”, jotka olivat varsinaisia suunnistajia. Partion koko oli 4 henkilöä. Tapahtuma piti sisällään st-ajoa vastaavan autosuunnistusosion ja miehistösuunnistuksen. Takapenkkiläiset jätettiin matkan varrella suunnistamaan tietyn rastivälin, ja sillä välin etupenkkiläisten tuli edetä seuraavalle autorastille, ja ottaa suunnistajat kyytiin. Kaikki partion jäsenet osallistuivat rastitehtäviin, joita olivat käsikranaatinheitto, etäisyyden ja matkan arviointi sekä ammunta. Autopartio käytti keskinopeustaulukkoa, karttaa ja kelloa apunaan autosuunnistuksessa. Rastimyöhästymisestä sai virhepisteitä ja optimaalisesta ajasta lisäpisteitä. Kilpailut kestivät yleensä 2-4 tuntia.  Autopartiot harjoittelivat Kempeleen ympäristössä kilpailuihin epävirallisissa omissa harjoituksissa.

Aktiivisimmat osallistujat olivat Esko Hämäläinen ja Isolan veljekset Oulunsalosta, Holman veljekset, Pentti Mellenius, Albin Pääskynen, Ensio Lötjönen, Juhani Konola, Hugo Heikkinen ja Tapio Miettunen Kempeleestä. Kempeleen autopartiot saivat parhaimmillaan Reserviupseeripiirin kiertopalkinnon, Marskin patsaan, haltuunsa vuodeksi palkinnoksi erinomaisesta menestyksestään.

Säästöpankki Sampon Sampo-malja

Vuonna 1959 Säästöpankki Sampo lahjoitti Kempeleen Reserviupseerikerholle Sampo-maljan kiertopalkinnoksi ja jaettavaksi johtokunnan harkinnan mukaan. Maljan saamiseksi laadittiin säännöt ja palkinnosta muodostui kerhon herrasmiespalkinto. Kerhon aktiivien päätöksellä kilpailu toteutetaan vuosittain “puolueettomalla maaperällä” eli tässä tapauksessa yhteistyökumppanin Oulun Reserviupseerikerhon järjestämissä tapahtumissa.

Kilpailu koostui marssista, pienoiskivääriammunnasta, käsikranaatin heitosta, matkan ja etäisyyden arvioinnista sekä kartanluvusta. Sampo-maljasta kisailivat myös vanhemmat reserviupseerit innokkaasti, mutta lajeista johtuen voitto meni nuoremmille miehille. Kilpailut olivat yleensä Hiukkavaaran maastossa ja sinne mentiin usealla autokunnalla. Sampo-malja oli arvostettu palkinto ja johtokunnan tekemän kilpailun sääntöjen mukaisesti sen kierto katkesi kolmella voitolla. Sampo-Maljan sai omakseen Tuomo Holma.

Hiihtokilpailut

Juhani Konola kertoo kerhon alkutaipaleen urheiluinnostuksen olleen voimakasta. “Mielikuvitusta käytettiin erillaisten kilpailujen järjestämisessä, koskapa resursseja oli vähänlaisesti”. Järjestipä Kempeleen Reserviupseerikerho piirin hiihtokilpailut Nuorisoseuran maastossa. Kilpailussa oli hiihtoa, kartanlukua ja pistooliammuntaa. Aktiiviset jäsenet kävivät hiihtokilpailuissa kauempanakin mm. Pudasjärvellä, Vihannin Lampinsaaressa ja Raahessa sekä luonnollisesti reserviupseeripiirin kisoissa vuosittain. Menestys piirin kilpailuissa oli kerhohistorian alkupuolella erittäin hyvä ja esimerkiksi vuonna 1957 jäsenemme osallistuivat kolmeen reserviupseeripiirin järjestämään hiihtokilpailuun.

Tuomo Holman vastuulla oli yleensä järjestää joukkue reserviupseeripiirin hiihtokilpailuihin. Olihan hän ollut edellisissä kerhoissa voittamassa reserviupseeripiirin mestaruuksia ja oli innokas hiihtomies. Holman apurina oli Albin Pääskynen, jolla oli urheilutausta Kempeleen kirin puuhamiehenä. Pääskynen tunnettiin esimerkillisenä urheilumiehenä ja sotilaana, sillä olihan hän noussut sodassa sotamiehestä vänrikiksi.

Suunnistus

Tuomo Holma muistaa suunnistuksen olleen myös kerhon jäseniä kiinnostava laji. Monet suunnistus-ja hiihtosuunnistuskilpailut järjestettiin kerhon toimesta. Suunnistuskilpailuja oli Honkasessa, Juvanin maastossa ja muuallakin. Ratamestarina toimi vuoroperiaatteella joku jäsenistä. Upseeriveljet muistelevat suunnistuskilpailujen olleen erityisen suosittuja.

Kartat aiheuttivat ongelmia, koska niitä ei yksinkertaisesti ollut saatavilla, tai jos oli, ne olivat kalliita. Pentti Mellenius muistelee, että Arvo Oikkonen ja Aarne Kontiokari saivat niitä aina taiottua jostakin. Mistä Arvo ja Aarne saivat kartat, on ikuinen arvoitus. Juhani Lassila oli myös kerhon kantavia urheilumiehiä, ja osallistui useisiin kilpailuihin niin kilpailijana kuin järjestäjänäkin.

Maastokilpailut, joita järjestettiin Oulun ympäristössä, olivat suosittuja, ja näissä kilpailuissa pystyttiin mittaamaan omaa suoritustasoa kilpailtaessa kovien urheilumiesten kanssa. Olavi Holma muistaa kilpailukumppaneista mm. Oulun Reserviupseerkerhon innokkaat urheilumiehet – Raution ja Palatsin, joiden kanssa kisailtiin hyvässä urheiluhengessä. Maastokilpailun lajeina olivat suunnistus, kartanluku ja ammunta. “Osakilpailuvoitoista saatiin pikkupytyt ja kokonaiskilpailun voittajaa muistettiin isolla pytyllä”. Pentti Mellenius kertoo kuinka kartanlukua harjoiteltiin tätä kilpailua varten erityisen paljon. Kempeleenkin kerho järjesti ko. kisan muutaman kerran. Yhteistyötä veljeskerhojen kanssa arvostettiin ja sitä haluttiin vaalia maastokilpailujenkin muodossa.

Ammunta

Kerhotoiminnan rungon muodostivat erilaiset liikunta-ja ammunta-aktiviteetit. Ensimmäisenä vuotena järjestettiin peräti kolmet ampumakilpailut. Kerholla ei ollut omaa asetta, vaan Albin Pääskynen antoi lainaksi oman pistoolin käytettäväksi maastokilpailuissa. Kaikki ammuntaharjoitukset palvelivat maastokilpailuja ja ampumapaikkana oli Santamäki. Albin Pääskynen halusi ostaa aseen upseeriveljien käyttöön ja vieläpä hyvän sellaisen. Tapaus osoitti Albinin kannustavaa ja esimerkillistä mielenlaatua. Pistoolin edellinen omistaja oli kilpa-ampuja Jali Heikkinen, joten aseen laatu oli hyvä. Tuomo Holma haki ammuntaluvan montuille nimismieheltä, koska Santamäki oli lähellä keskustaa.

Ampumaharjoituksissa kävi yleensä koko kerho Albin Pääskysen johdolla. Myöhemmin järjestettiin pienoiskivääriammuntoja laina-aseilla ja viimein v.1966 kerhon rahavarat sallivat ostaa kerholla oman Sako P 54 T pienoiskiväärin. Pienoiskivääriammuntoihin kokoonnuttiin Pirilään ja sieltä käveltiin Santamäen montuille ampumaan.

Muut toimintamuodot

Juhani Konola muistaa kerhon alkutaipaleen muita toimintamuotoja olleen Vapaussoturien juhlan, seppeleen laskut sankarihaudoille, pikkujoulut, hengellisen toiminnan, Oulun kerhoiltoihin osallistumisen, kutsuntatilaisuuksien ohjelman järjestämisen sekä esitelmätilaisuudet kerhoilloissa. Merkille pantavaa on, että lähes kaikki jäsenet osallistuivat näihin tilaisuuksiin. Vuonna 1962 esitelmätilaisuuden aihe oli ohjukset, jo silloinkin ajankohtainen aihe, ja keskusteluissa oli hyvinkin huolestunut ilmapiiri. Myöhemmin kerhoiltoja pidettiin Oulunsalossakin.

Varainhankinnan haasteet

Kerho perustettiin taloudellisesti tiukan ajan jakson aikana ja kerhon talouden ylläpito vaati jäsenistöltä kekseliäisyyttä. Toimintakertomuksista ilmenee jäsenmaksujen korotuspaine, mutta johtokunnan mukaan korotukset olivat tehtävä harkiten. Ensimmäisen toimintavuoden jäsenmaksuksi päätettiin määrätä 600 mk. Upseeriveljien vaimot ottivat tiukassa taloustilanteessa voimakkaan ja aktiivisen roolin. Naisten ompeluilloissa valmistettiin erilaisia tuotteita myyntiin ja palkinnoiksi ja ensimmäinen pikkujoulu oli yksinomaan naisten harteilla. Ompeluilloissa oli mukana mm. Mirja Holma, Lahja Holma, Airi Mellenius, Leena Lötjönen, Raija Konola ja rva Oikkonen.

Talousongelmat pahenivat 1970-luvulla ja viimein 1972 jouduttiin tekemään päätös “tekohengitysmaksusta”. Kerho oli velkaa liitolle ja piirille lähes 200 markkaa. Useat syyt, eikä vähiten talousongelmat, aiheuttivat kerhon toiminnan hiljentymisen lähes kymmeneksi vuodeksi ja tapahtumia ei juurikaan ollut. Tultaessa 1980 -luvulle toiminta virkosi uudelleen.

Lähteet:

Holma Martti
Holma Tuomo
Konola Juhani
Lötjönen Ensio
Mellenius Pentti